Saksalaiset

Saksalaiset
Deutsche
Väkiluku	80–160 miljoonaa
Merkittävät asuinalueet  Saksa 75 miljoonaa  Yhdysvallat 44,8 miljoonaa [1]  Brasilia 12 miljoonaa [2]  Kanada 3 miljoonaa  Venäjä ja muut          Euraasian talousunionin maat 1 miljoona  Australia 750 000  Chile 700 000 [3]  Alankomaat 380 000 [4]  Unkari 300 000  Itävalta 233 000 [5]     Sveitsi 310 000  Namibia 150 000  Puola 150 000  Romania 60 000
Kielet	saksa
Uskonnot	katolisuus, protestantismi
Sukulaiskansat	germaanisia kieliä puhuvat kansat
Infobox OK

Saksalaiset (saks. Deutsche) ovat germaanista kieltä puhuva kansa, jonka kooksi lasketaan määritelmästä riippuen noin 80–160 miljoonaa.

Saksalaisuus muodostuu ensisijaisesti samastumisesta saksan kieleen ja Saksaan. Saksalaisia vähemmistöjä on muun muassa Puolassa, Romaniassa ja Tanskassa.

Saksankieliset väestöt elivät keskiajalta lähtien monien eri kokoisten valtioiden alueelle hajautuneina. Kulttuuri- ja murre-erot olivat ja ovat yhä suuret. Saksalaisten keskuudessa kulkee myös katolisten ja protestanttien uskontoraja. Hansan ja muun kaupan myötä saksankielinen asutus levisi Itämeren rannikoille (baltiansaksalaiset). Eri puolilla Keski-Eurooppaa kaupunkien kauppiaat olivat saksankielisiä. Esimerkiksi Transilvaniaan muutti merkittävä määrä saksalaisia. Suuri määrä saksalaisia siirtyi myös viljelemään maata Venäjälle saksalaissyntyisen keisarinna Katariina Suuren pyynnöstä. Heidän jälkeläisiään kutsutaan Volgan saksalaisiksi (saks. Wolgadeutsche).

Kun saksalainen nationalismi voimistui 1800-luvulla, esiintyi ristiriitaisia näkemyksiä siitä, mitä ihmisryhmiä saksalaiset-käsitteen alle voitaisiin sulkea. Jotkut esimerkiksi lukivat saksalaisten joukkoon hollantilaiset, koska näiden puhuma kieli oli lähellä saksaa. Vuonna 1871 perustettu Saksan keisarikunta miellettiin saksalaiseksi kansallisvaltioksi. Keisarillisen Saksan ja sitä seuranneiden saksalaisten kansallisvaltioiden ulkopuolelle on kuitenkin jäänyt merkittäviä saksankielisiä tai saksalaistaustaisia ihmisryhmiä.

Osa näistä ryhmistä pitää tai on pitänyt itseään saksalaisina. Euroopan alueella tällaisista ryhmistä suurin ovat itävaltalaiset. Itävaltalaisen identiteetin suhde saksalaisiin kansallisvaltioihin on vaihdellut. Ennen toista maailmansotaa suurin osa itävaltalaisista katsoi olevansa saksalaisia, mutta Itävallan perustamisen yhteydessä sitä kiellettiin liittymästä Saksaan. Natsi-Saksan Itävallan-liittämisen ja hävityn sodan jälkeen tilanne kuitenkin muuttui, ja itävaltalaiset alkoivat kokea enemmissä määrin olevansa oma erillinen kansansa. Sveitsin saksalaiset ja saksaa puhuvat ihmiset kokevat muodostavansa oman, saksankielisen ominaiskulttuurinsa. Alsacen ja Lorrainen (saks. Elsass) ja Lothringen) saksankielisen väestön edustajat ovat identiteetiltään olleet usein pikemminkin ranskalaisia kuin saksalaisia.

Edellä mainittujen ohella monissa muissakin valtioissa on asunut ja asuu ihmisiä, joiden juuret ovat saksankielisten ihmisten historiallisissa muuttoliikkeissä, ja joiden keskuudessa saksan kieli on saattanut säilyä näihin päiviin saakka. Esimerkiksi Baltiaan ja moniin Itä-Euroopan maihin syntyi saksalaista asutusta jo keskiajalla.

• Amerikansaksalaiset
• Baltiansaksalaiset
• Kartoffeltyskere (Jyllannin saksalaiset Tanskassa)
• Mustanmeren saksalaiset
• Romanian saksalaiset
  • Transilvanian saksit
• Pietarinsaksalaiset
• Suomen saksalaiset
• Volgan saksalaiset

Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saksalaiset.